tiistai 5. heinäkuuta 2016

Meren rannalla

Suolaisen meren tuoksu,
 raikkaan tuuleen kuljettamana virtaa hengitykseeni.
 Rakastan merta,
               sen rannalla kasvaneena.
Meri niin suuri, voimakas ja vahva.

Täällä on tilaa.

Lokkien kimakka kirkuna kertoo ilosta,
 mitä näin ihmeellisestä paikasta voi löytää,
 mitä tuntea.

Täällä on se kaikki.

Loputtomiin voisin katsoa, suurten aaltojen pärskähtelyä ja pauhua.
Kuinka kulkevat yhdessä pienten iloisesti kimaltelevien,
kevyesti liplattavien laineiden kanssa, toisistaan huolehtien.
Huuhtoen  rantaviivaa,
 piirtäen katoavia jälkiä,
 muovaten rantahiekkaa,
vetäytyen sitten takaisin suureen tuntemattomaan.


Rannalla heinänkorret kahisevat.
Ovat kuin harpit, jotka piirtävät kuvioitansa hiekkaan.

Tuulee;
se puhdistaa,  se keventää.
Tuulentuoksua,
tuntuu hyvälle hengittää.

Myönnän epäonnistumiseni...

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Pitsikauluspaitaa ja jätelevyjä

Ohjeen paidalle otin Ottobre-lehdestä 6/2012. Muutin vain kauluksen erilaiseksi ja reunukseen  ompelin kahdenlaista eri pitsiä.  Helmaosasta vähensin rypytystä ja huolittelin reunan vain siksak-ompeleella. Helman yläreunan jätin kokonaan huolittelematta.






Jokapäiväisen kulkureittini varrella, olen mielessäni päivittelyt erään talon tallin seinustaa. Miksi ihmeessä, meidän ihmisten täytyy kerätä tavaraa ja roinaa. Vieläpä mahdollisesti pahan päivän varalle.
(Sorrun siihen tekoon välillä kyllä itsekin. 
Onhan siitä joskus ollut myös hyötyäkin,
onneksi.)
Kunnes viime viikolla sateenharmaana talvipäivänä taasen ohikulkiessani jouduin palamaan takaisin ja kiipeämään uudelleen mäen päälle. Jotakin kaunista vilahti silmissäni.
Miten ihmeessä olin voinut tähän asti kulkea ohi silmät kiinni, ajatuksissani jotakin aivan muuta. Ne vanerilevyt näyttivät sinä päivänä aivan joltakin muulta, kuin homeisilta jätelevyiltä. Olivat, kuin taidemaalauksia. Räystäiltä pudonnut vesi ja maankosteus olivat antaneet levyille uuden tarkoituksen.
Myös meidän tokaluokkalainen poika on  niitä ihastellut ja  kierrättänyt luokkakavereita tätä reittiä pitkin. Ja yhdessä ihmetelleet töitä. 
Pienestä se on kiinni, se ilo.
Näitä hetkiä, mitättömältä tuntuvia löytöjä ei saa kadottaa. 
Niistä on yritettävä pitää kiinni.



-Löytöretken voi tehdä kotirannan kaislikkoon.-
Maija Paavilainen

maanantai 16. syyskuuta 2013

Syysmarkkinoilla

Olipas niin mukavaa  lauantaina nousta aamulla aikaisin ylös ja kiirehtiä ulos. Ilma oli mitä parhain. Syksyinen, sopivasti kirpeä, kaunis usva ja aurinko lämmittämässä, minkä noustessaan ehti. Kamera mukaan ja kohti  pitsiliina- markkinoita.
Siellähän niitä riitti. Pientä ja suurta liinaa ihailtavana. Pikkuiset hämppiseukot olivat
tosissaan ahkeroineet, virkkuukoukkua tehokkaasti käyttäneet ja nyt sitten päässeet esittelemään hienoja töitään. Siellä oli pylväs- ja ketjusilmukkaa. Kaunista ja huolellista käsialaa. :)



Kyllä kelpasi katsella ja kuvata.