tiistai 5. heinäkuuta 2016

Meren rannalla

Suolaisen meren tuoksu,
 raikkaan tuuleen kuljettamana virtaa hengitykseeni.
 Rakastan merta,
               sen rannalla kasvaneena.
Meri niin suuri, voimakas ja vahva.

Täällä on tilaa.

Lokkien kimakka kirkuna kertoo ilosta,
 mitä näin ihmeellisestä paikasta voi löytää,
 mitä tuntea.

Täällä on se kaikki.

Loputtomiin voisin katsoa, suurten aaltojen pärskähtelyä ja pauhua.
Kuinka kulkevat yhdessä pienten iloisesti kimaltelevien,
kevyesti liplattavien laineiden kanssa, toisistaan huolehtien.
Huuhtoen  rantaviivaa,
 piirtäen katoavia jälkiä,
 muovaten rantahiekkaa,
vetäytyen sitten takaisin suureen tuntemattomaan.


Rannalla heinänkorret kahisevat.
Ovat kuin harpit, jotka piirtävät kuvioitansa hiekkaan.

Tuulee;
se puhdistaa,  se keventää.
Tuulentuoksua,
tuntuu hyvälle hengittää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti